aina sillon kun sitä vähiten osaa odottaa, saa semmosia uutisia, jotka saa hengityksen salpautumaan ja ajatuksen katkeemaan ihan täydellisesti. niinkun tänään. läheinen henkilö (en nyt kerro että kuka ja millä lailla läheinen, koska en tiedä haluaako hän mitään tietoja julkisuuteen) soitti mulle just ruokatauon alussa, että hänen isänsä on saanu sydänkohtauksen ja joutunu sairaalaan. siinä jäi ruoat syömättä kun säntäsin sanomaan pomolle, että lähden nyt heipähei.
mä en toivo kenellekään samanlaista tapahtumaa, kun mitä ite oon joutunu kokemaan. se on ihan hirveetä. siis oikeasti, ihan kauheeta. en pysty nimeemään mitään pahempaa asiaa kun menettää oma vanhempi, oma isä. ja mä toivon, että tässä tänhetkisessä tilanteessa käy päinvastoin. että ei tartte menettää ketään. koska sieltä sairaalasta on aina parempi lähtee pää kun jalat edellä (mikä tuli mieleen siitä, että kun mun pikkuveljellä oli joku tutkimus, missä se paareilla rullattiin toimenpidehuoneeseen aikoinaan, niin lääkäri kysy sillon että haluatko mennä pää vai jalat edellä, johon iskä oli todennu, että pää edellä tottakai. jalat edellä mennään vasta sitten ruumishuoneelle).
sitä ei tämmösessä tilanteessa osaa sanoo mitään. no joo, ite pystyn sanomaan että kyllä mä tiedän, miltä susta tuntuu. mä tiedän, miltä tuntuu vaan venata uutisia ja tietoja. ei ne ilmota sairaalasta kun ne huonot uutiset, joten mitä jos tila kohenee ja kukaan ei tiedä mitään. tai huononee. joutuu kyttäämään puhelimen ääressä koko ajan, että soittaako ne. ihan kamala tilanne.
voi että mua vaan itkettää.
mä oon kuunnellu tätä biisiä aina töissä, ja mua rupee aina itkettämään. vesku on mun suosikki, joten olkaa hyvä ja nauttikaa, ja miettikää, että millonkaan ei oo liian myöhästä kertoo kaikille läheisille ja rakkaille, kuinka paljon niistä välittää ja niitä oikeasti rakastaa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti