sekalaista shittiä

hups. kannattaa ryypätä viikonloppuna, niin unohtuu kaikki muutkin, tässä tulee nyt noi päivä-postaukset kivasti putkeen, kun on jääny vähän lisäilemättä.

~ *  ~ *  ~ * ~

Päivä 5 – Mitä on rakkaus? (lauantai)

rakkaus on kyllä vaikee käsite. mulle rakkaus on sitä, että välittää toisesta enemmän kun esimerkiks välittää kavereista. että se kyseinen tyyppi on oikeasti tosi tärkee, eikä ilman sitä haluais olla.

äärettömän hankala määritellä, mulle se on vaan jotenkin niin (lähes) jokapäiväinen asia. mulle se on sitä, kun joka päivä nään poikaystäväni ja ollaan yhessä ja meillä on mukavaa. sitä, että voi kertoo kaikki asiat yhdelle ja samalle henkilölle, ilman että tarttee pelätä mitään sen suurempia arvosteluja tai muutakaan.

rakkaus on toisesta välittämistä.

~ *  ~ *  ~ * ~

Päivä 6 – Minun päiväni (sunnuntai)

tähän pitäis vissiin sitten kirjottaa päiväohjelmaa. eilinen päivä meni kaamean kankkusen kourissa, ei siis hirveesti tullut tehtyä yhtään mitään. herättiin ensinnäkin joskus 11 aikaan, ja olo oli kuin onkimadolla. poikaystävä oli vielä kännissä, ja joka paikka oli sotkussa.

käytiin jossakin vaiheessa ostamassa kolme kassia krapularuokaa ja parit juustohampurilaiset mäkkäristä, ja sitten vaan sohvalle löhöömään ja mättöö naamariin. greyn anatomian vitoskausi pyöri tiuhaa tahtia taustalla. sitä me tehtiin sitten iltakaheksaan asti, jonka jälkeen lähettiin ajelulle.

käytiin hakemassa äitiltä leipää ja mun syksytakki, jota se oli vähän fiksaillu. sit abc:n kautta kotiin ja takas sohvalle. nukkumaan päästiin joskus yhen aikaan.

todella aikaansaava päivä siis.

~ *  ~ *  ~ * ~

Päivä 7 – Paras ystäväni (maanantai)

mulla ei oo ollu kunnon parasta kaveria sitten ala-asteen, koska yläasteella porukka aina jotenkin hajaantuu ja tapahtuu jotain ihmeellistä, minkä takia tyyliin kukaan ei ole kenenkään kaveri. mun paras kaveri jäi siis ala-asteelle ja siitä eteenpäin oon aina pyöriny tietyissä porukoissa, mutta oppinu pitämään turpani tukossa omista asioistani, varsinkin vähän semmosista privaateimmista.

nykyisin sanoisin mun poikaystävän mun parhaaks kaveriks. mä nään sitä joka päivä, mä asun sen kanssa, me voidaan tehdä iha mitä vaan yhessä, ja sille voi kertoo ihan mitä vaan. tottakai kaipaisin myös sellasta naispuolista kaveria, jolle vois kertoo ehkä vähän eri juttuja, mutta ei oo tullu vielä vastaan semmosta, joka oikeesti olis mukava eikä mikään selkäänpuukottaja-kusipää, niinku naiset tuppaa ilmeisesti aina olemaan...

itkupotkuraivari

voi että mä vihaan yhtä asiaa ihan yli kaiken. nimittäin jonkun sovitun perumista, tai tulematta jättämistä, tai ihan miten vaan sen haluaa ilmaista. sitä, että sovitaan ja suunnitellaan jotain, ja sitten viime sekunnilla perutaan, jostain ihan typerästä syystä. paras on tietysti, ettei ilmota ollenkaan, yhtään mitään, ja jättää vaan tulematta.

oonko mä vaan liian kiltti tai hyväuskonen, että luotan siihen, että kaikki tekee sen mitä on sovittu ? että lupauksista pidetään kiinni. tottakai saa perua, jos on hyvä syy, mutta kun ne mulle esitetyt syyt on aina semmosta sarjaa, tyyliin: 'pitää mennä hakeen nimmari tarja haloselta', tai 'lähin laivalle, en kerenny ilmottaa' tai jotain muuta yhtä mahtavaa. miksei voi sanoo totuutta ? vähemmän se satuttaa kun tommonen päätön paskanjauhaminen.

toinen tietty on se, että jättää vastaamatta puhelimeen. että kun on sovittu, että siihen ja siihen aikaan tehdään sitä ja tätä. sitten kun koittaa soittaa, niin ei vastausta. ihan sama hälyttääkö puoli tuntia ja soittaako sata kertaa tunnissa, niin ei mitään. eikö siinäkin olis kohteliasta vaan ilmottaa, että sori ja painu vittuun.

vittuettämeneejärkitämmöseen aaaaaaa.

päivän menu

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

öö, aamupalaks vetäsin kauraryynejä maidon kera ja siihen vähän sokeria. plus vettä juomana. enkä tiiä voiko mun aamua kello kymmentä sanoo aamuks, kun koko vuoden tottunu tyyliin syömään päiväruoan siihe aikaan, kun raksalla ruokatauko on aina yheltätoista.

päivällä käytiin äitin kanssa kaupungilla ja kahvilla pressossa, ni otin lasin vettä ja semmosen meetwurstipatongin, tms. ja nyt oikeestaan kaduttaa se, koska vaalee leipä on niin turhaa höttöö, eikä sitä tarttis syödä ollenkaan.

ja koska olin tänään laiska, enkä jaksanu tehä ruokaa meille, ni kävin sokokselta hakee valmiit kanasalaatit, ja siihe kaveriks tuoretta ohraleipää ja hk blå'ta. oli hyvää.

sen jälkeen, eli nyt en oo paljon syöpötellyt. enkä tuskin tule syöpöttelemäänkään. todennäköisesti lähden käväisemään viimeisillä kesäterasseilla mitä tuolta löytyy ja nauttimaan muutaman alkoholiannoksen kohtuudella tietysti, osittain rajallisen budjettini ansiosta. joten ei ruokaa enää naamariin.

oli tosi tärkee tää, hei ketä kiinnostaa ? tai ehkä mun ois vaa pitäny keksiä tähä jotkut hyvät ruokalajit ja überhienot ravintola-annokset kuvien kera, sit tää ois ollu mielenkiintosempi !

äiti + iskä

Päivä 3 – Minun vanhempani

vanhempien kohdalla mun maailma romahti tammikuussa 2010, kun mun iskä kuoli. sen ei todellakaan pitäny mennä niin, ei mun elämässä pitäny käydä niin. ja niin vaan kävi. mulla ei ollu enää iskää. me käytiin kattomassa sitä sillon teholla kuopiossa, kun se oli jo todettu aivokuolleeks. siinä se makas nukkuvan näkösenä, mut ei koskaan esim. vastais puhelimeen vaikka siihen soittais. seuraavan kerran me käytiin kattomassa iskää kappelin alakerran kylmiössä, tai mikälie se nyt onkaan. siellä se vedettiin siitä jääkaapista arkkuine päivineen. sillon mä en halunnu enää koskee siihen, kylmään nahkaan. ei se ollu enää meiän iskä.

äitin kanssa välit parani kun muutin pois kotoo vuos sitten. sitä ennen meillä oli tosi hankalaa, en tullu yhtään toimeen. eikä toi iskän kuolema yhtään helpottanu tilannetta, kun mun pikkuveli muutti meille. oli ahtaampaa ja muutenki vaikeempaa. sitä ennen pikkuveli asu iskän kanssa.

nyt tullaan äitin kaa ihan kivasti toimeen. kotonakin on paljon mukavampi käyä nykyään. ei sillä että mä mitään asioitani äitin kanssa kauheemmin jakaisin, en oo oikeestaan koskaan ollu äitin tyttö, enkä oikeestaa iskän tyttökään. vähän siltä väliltä ehkä.

iskän kanssa mulla oli hyvät välit. me käytiin aina mökillä, ja katottiin kotona leffoja. meillä oli samanlainen musiikkimaku, kuunneltiin autossa robbie williamsia ja pink floydia.

ikävä iskää. ♥

ostetaan parisuhde ilman riitoja

millasta on elää semmosessa parisuhteessa, missä ei tapella joka päivä ? voisko joku kertoo mulle, koska haluaisin tietää ? onko se semmosta romanttista, kirjojen tapasta elelyä, missä mies tulee ruusukimpun kanssa kotiin ja ottaa tulevan vaimokkeen hellään syleilyyn ? juhlapäivinä tulee suklaata ja kukkia ovista ja ikkunoista ? jos sentään muistetaan ne juhlapäivät ?

mistä semmosia parisuhteita saa ostettua ? mä lisään ens kerralla mun ostoslistalle tollasen parisuhteen. tai lähinnä semmosia lisäsovelluksia tähän nykyiseen. toimisko itunes parisuhteissakin ? et vois poistaa joitakin sovelluksia, mitkä ei oikein miellytä, ja sit ladata uusia parempia tilalle. voisko joku kehittää sellasen ?

yritän vaan sanoo, että mä en jaksa aina tapella. mun lapsuudessa on aina tapeltu, joten en jaksais sitä enää. se vie kaiken energian ihan kokonaan. eikä jaksa kiinnostua enää mistään.

tulipa turha postaus, pahoitteluni.

ensimmäinen rakkaus

Päivä 2 – Eka rakkaus

jatketaan tätä päiväsysteemiä.

mun eka rakkaus, hmm. varmaan mun exä oli semmonen ns oikea ensimmäinen rakkaus. enhän mä tietenkään laske mitään ihastuksia tämmöseen. oikeestaan en haluais puhua mistään existä, koska ne ei mun mielestä kuulu tähän nykyhetkeen. samapa tuo.

exä oli mun eka oikea poikaystävä ja varmaan samalla myös se eka oikea rakkauden kohde. ihan erilaista rakkautta se oli kun mitä nyt on nykyisen kanssa, se oli enemmän vaan semmosta tutustumista ja totuttelua. en toki lähtis pyyhkimään sitäkään vuotta pois elämästäni, mut ei se nyt niin hienoo ollu, että jaksaisin muistella sitä.

ite pääsin siitä irti, ja oon tyytyväinen että niin kävi. ei se ollu mun juttu ollenkaan. meillä oli sen exän kanssa hyviä ja huonoja aikoja, ihan hyviä muistoja on jääny, mutta ne on vaan muistoja, eikä tulevaisuutta sen jätkän kanssa ole.

mä en ylipäätänsäkään tykkää puhua tommosista menneistä asioista. mua ei kiinnosta mun nykyisen poikaystävän entiset muijat millään lailla, enkä mä oikeastaan halua tietää niistä mitään. enkä mä myöskään jaksa jakaa tommosia asioita itsestäni, kun en koe niitä kovin tarpeellisiks tietää.

lomalomalomalomaloma !

JEEEEEEEEEE ! mulla on lomaa. voinko tarpeeks monta kertaa ilmaista, että mulla on nyt kaks viikkoo lomaa ? hyvin ansaittua palkatonta lomaa. ah, kaikki se uurastus ja hikiset työtunnit, mitä ei minulle juurikaan ole viimeisen kahden kuukauden aikana tapahtunut ...

no joo, nyt mä siis vain lomailen. tänään heräsin valitettavasti ekan kerran siihen kun poikaystävä lähti kitumaan töihin seiskaan. mutta onneks jatkoin uniani vaan sen jälkeen, ja heräilin sitten vasta kymmenen aikaan tähän todella kauniiseen aamuun (täällä on siis perusharmaapilvikeli). kattelin siinä vähän telkkaria ja söin vanukasta, ja sit lähin urheilemaan elixiaan. nyt pitäis sitten siivota, mutta onneks jämähdin tähän, että sekin jää varmasti tekemättä. ei vaan, ei voi, koska muuten poikaystävä on äkänen kun se tulee kotiin ja tää kämppä on kun sikolätti !

tähän loppuun tämmönen 30 päivän sydeemi, minkä bongasin jostain blogista. täähän on niin tylsä ja mauton ja kulutettu, mutta ehkä jotakuta kiinnostaa, tai ainakin mulla on kivaa. mä en nyt jaksa koko sitä 30 rivin litaniaa laittaa tähän vaan aina päivä kerrallaan, kyllähän te perusidean tiiätte.

~ *  ~ *  ~ 

Päivä 1 – Esittele itsesi

uutta esittelyä kehiin kun kukaan ei kuitenkaan muista sitä vanhaa, mitä raapustelin ekaan postaukseen. olen siis 20-vuotias, asun jyväskylässä, kangaslammella ja nimeni on tiia. toinen nimeni on gabriela, eikä se kuulu suurimpiin suosikkeihini. asustelen täällä 49 neliön kaksiossa yhdessä poikaystäväni kanssa, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 1½ vuotta.

harrastan valokuvaamista ja epäsäännöllisen säännöllisesti kuntosalilla käymistä ja lenkkeilyä. en tykkää juoksusta kuin silloin tällöin, mutta nyt taas yritän ottaa itteeni niskasta kiinni ja päästä sinne juoksulenkille, vaikka mun tapauksessa se on ehkä enemmän semmosta hidasta hölkkää, ja näytän ihan kalalta kuivalla maalla. aikoinaan harrastin ratsastusta (oon ratsastanu ehkä n 10 vuotta), mutta se nyt jäi kun ei rahat riitä semmosiin hommiin.

musta tulee noin neljän vuoden päästä sairaanhoitaja. pääsin jyväskylän ammattikorkeakoulun hoitotyön ohjelmaan messiin, mikä oli mun puolivuotisten unelmieni täyttymys. nyt oon siis lomalla ja sitä ennen oon pitäny pakollista välivuotta töitä tehden. olin noin yheksän kuukautta skanskalla rakennussiivoojana.

makkara 1 ja makkara 2

äitin luona mulla on vielä yks marsu hengissä, niistä neljästä mitä mulla aikoinaan oli. ja äiti on tietty ostanu sille kaveriks toisen karvakasan, eli ei ne tylsistymään pääse. käyn niitä siellä välillä aina läträämässä. onhan ne iha kivoja, vaikka vähä tuhdissa kunnossa.
äiti asuu siis mun pikkuveljen kanssa tossa vajaan 8 kilometrin päässä. iskä kuoli tammikuussa 2010.

iskä ♥

toistaiseksi oon vielä onnellinen ja rahaton auton omistaja, mulla on audi 90 coupe, vuosimallia 90, 2.3 litran koneella, ja siinä on 136 heppaa. ajokilometrejä on kertyny mittarini 280 000 mut se mittari lakkas toimimasta about vuos sitten, että en tiiä paljonko nyt on. hieno se on ja hyvin kulkee. muistinko sanoo et se on viissylinterinen ?

meitsin kaara

eli siis, oon iha mukava ja sosiaalinen naisenalku, johon saa tutustua netissä tai livenä tai ihan miten vaan. kavereita ei koskaan voi olla liikaa.

mitäpä jos

jos vaan vois nukahtaa ja herätä ihan eri ihmisenä

you'll never look at dinner the same way

mun on nyt pakko kirjottaa aiheesta nimeltä ruoanjalostus tai millä muulla nimellä sitä nyt voisi sitten kutsua, ruoan alkuperä ehkä ? suu auki mollotettiin eilen kummatkin, poikaystävä ja minä siis, kun katsottiin dokumenttileffaa nimeltä Food Inc. eihän se voi jumalauta mennä noin. suosittelen muuten katsomaan tuon leffan, mutta kerron tähän pääpiirteittäin jotain faktoja ja omia ajatuksia.

kuinka moni on oikeesti joskus kattonu mitä ne saarioisten lihapullat sisältää ? tai mitkä tahansa eineslihapullat. toivottavasti jokainen tietää, mitä tarkoittaa eines. no, tuoteselostushan on lähestulkoon hepreaa, eikä sitä sen takia viitsi ruveta suomentamaan. löytyy ties mitä happoja ja e-koodeja.
   sen minäkin oon jo tienny, että esimerkiks tommoset einespullat tehdään lihaan verrattavista aineista, ja että ne ei tosiaan sisällä mitään kunnon lihaa, ei sitten missään määrin. tossa leffassa kun näytettiin se linja, missä ne kaikki siansorkat ja kanannahat meni sinne lihamyllyyn, mistä sitten tuli ne meiän herkkulihapullat, niin rupes se lihapulla, mitä just söin, maistumaan aika karseelta.
   päätettiin poikaystävän kanssa jättää noi lihapullat ja nakit sun muut 'lihaan verrattavat tuotteet' rauhaan ihan kokonaan.

lehmätehtailua yhdysvalloissa

toinen asia, mitä ehkä rupesin ymmärtämään ton leffan myötä paremmin, on vegaanit. varsinkin ne, joilla lihansyönnin lopettamisen perusteluna on eläinten surkeet olot. vaikka tossa leffassa käsiteltiin mahtimaata yhdysvaltoja, niin kyllä se valitettavasti taitaa olla melko samanlainen meininki suomessakin, ehkä vaan vähän pienemmällä mittapuulla.
   yhdysvalloissa on neljä suurta lihantuottaja-yritystä, en muista niiden nimiä nyt, mutta ne pyörittää markkinoita. ne omistaa kaikki maatilat, ne jopa saa lakiehdotukset läpi, joissa sorretaan maanviljelijöitä ja kanankasvattajia sun muita. eräs kanankasvattaja kertoi, että sen kasvattamat kanat ei ikinä elämässään tule näkemään päivänvaloa. siellä kanat on myös niin jalostettuja, että kokonsa takia, niiden sisäelimet on niin surkastuneita, ettei ne voi ottaa kun muutaman askeleen kerrallaan ja sitten ne lysähtää maahan.
   mä en edes viitti puhua millasissa oloissa ne siellä kanaloissa oli, ja kuinka monta kanaa siellä oli. ja voin todeta, että valitettavasti taitaa sama meininki olla suomessakin. mitä enemmän ja nopeemmin tuotetaan, sitä enemmän saadaan rahaa, ja sitä parempi. ei niillä elukoitten elinoloilla niin merkitystä.

kanojen kasvatuksen perusta jenkkilässä. vuonna 1950 kanat oli pieniä, ja niiden kasvattaminen täysikasvuiseksi kesti 68 päivää. nykyään halutaan lihaisampia kanoja nopeammin, eli vuonna 2008 kanat kasvaa 47 päivässä puolet isommiksi kuin ennen. ja mitäpä veikkaatte, onko tämä tapahtunut luonnostaan ?

ei mua ehkä ne possut ja lehmät sun muut niin hätkäytä, vaikka ne elää kaiken paskan keskellä, mutta ne pienet tiput ! siinä ne sievästi sirkutti mennessä kohti giljotiiniä. elävänä vaan lihamyllyyn. ja tää oli ihan sama juttu suomessa, mä voisin kaivaa sen artikkelin tähän jos jaksaisin.

tän kuvan tiedostonimi on 'nugget truck'.

jotenkin tulee semmonen fiilis, että pitäiskö kattoo sitä alkuperämaata ja valmistajaa pikkusen paremmin. suomessa on vielä pieniä tuottajia, joilla eläimet ei ehkä kärsi eläessään noin paljon. jos mulla olis rahaa, mä kävisin ostamassa ruokani paikallisilta valmistajilta, joiden lehmät saa syödä kesät ulkona ruohoo, ja kanatkin näkee päivänvaloa joskus, mutta kun se on niin saatanan kallista. että ehkä mä hautaan ton haaveen.
   ehkä mä vaan jätän noi mäkkärit sun muut täysboikottiin. enkä osta einespullia, enkä mitään muutakaan mikä sisältää pelkkää paskaa ja maissijauhoo ynnä muuta modifioitua shittiä. ja koska kanat sun muut tipuset on lähellä mun sydäntä (musta tulee vielä pienkanalan omistaja joskus! - omaan käyttöön siis!), niin me ostetaan tästä lähin vapaan kanan munia. maksakoon sitten euron enemmän.

pyydän anteeksi, että tämä postaus on maailman sekavin, eikä tästä varmaan oikeasti selviä mitään, mutta pointti on se, että katsokaa tuo food inc. -leffa. se pistää oikeesti vähän miettimään asioita uudelleen !

pilvet roikkuvat tänään alhaalla

pori-rauma-uusikaupunki-rauma-lappi ... -kuvapostaus