lukijat hoi !

hei kaikki kahdeksan lukijaani.
haluaisitteko hieman esittäytyä ? olisi mukava tietää jotain lisää teistä (ja näin saada myös kommentteja! jonka ansiosta saattaisitte itsekin saada kommentteja blogeihinne). ja jos teillä on blogeja niin heittäkää linkkejä kehiin. tulen varmasti kommentoimaan jotain fiksua ja filmaattista !
ja tottakai anonyymit lukijatkin saa esittäytyä jos haluavat !

kuka siis olet ja mistä tulet ? mitä teet ? oletko lomalla ? mitä kuuluu ? miten meni juhannus ? mikä on paras kesäbiisi ?

tähän loppuun vielä kiva kesäbiisi vuodelta kivi ja kypärä. pepsimainoksesta muistanette tämän.

matkahaaveita !

mä oon viimisen puol tuntia ihan innoissani lukenu tota yhtä vaihtariblogia; Sacacidadia. jo ensinnäkin toi otsikkokuva on niin huippu, et ei voi muutakun hymähtää itekseen. ja noi kaikki kuvat on niin herkkuja, et ai että mikä matkakuume iski ! ja vastahan minäkin olin matkalla.

harmi että mulla on niin rajallinen budjetti, että matkustelu ulkomaille tulee kysymykseen seuraavan kerran (ja ainoan kerran) ehkä vasta syyslomalla. tähän on pakko tarkentaa, että mä en käy ulkomailla oikeasti kun ehkä kahden kolmen vuoden välein, koska meillä ei oo rahaa semmoseen. mutta nyt syksyllä kuitenkin mä saan jonkun 3000 € lomarahaa tuolta nykysestä työpaikasta, koska otan loparit, ja aattelin käyttää osan noista rahoista meiän yhteiseen syyslomamatkaan. normaalisti mun ei siis tarvitsisi haaveilla mistään matkustelusta, mulla ei rahat riitä semmoseen. tohon riikan matkaankin säästin vaikka kuinka kauan ja se olikin aika pienellä budjetilla tehty.
tämmönen selvennys siis, että ette luule, että meiän porukat kuskais mua joka kuukausi johonkin etelän lomakohteeseen. meilläpäin ei asiat mene silleen, äiti joutuu vuoden tekemään töitä että saa rahat kasaan vaikkapa pariisin matkaan. joten näin meillä.

kuitenkin, tuli kauhee matkakuume ja aattelin nyt vaan yksinkertaisesti laittaa jotain kuvia tähän, mihin haluaisin joskus matkustaa. tuskin osaan järjestää noita mitenkään hienosti, koska haluaisin aina käydä kaikkialla!

pariisi. pariisi on mun rakkaus numero yksi. joo, ei mun pitäny näitä laittaa mihinkään järjestykseen, mutta pariisi on se kaupunki mihin haluan aina takasin. oon siellä kaks kertaa käyny, ja tuun varmasti käymään uudestaan. se vaan on niin, ah. mon amour !

lontoo, en oo koskaan käynyt, mutta haluaisin kovasti käydä.

rooma + koko italia. sen takia mä opiskelen italiaa itsekseni.

okei, en osaa nimetä mitään kaupunkeja, mutta afrikan manner ylipäätään. haluaisin niin päästä kuvaamaan jotain kirahveja ja seeproja ja näkemään niitä savanneja ja villieläimiä ja vaikka mitä ihanaa. ja myös ne varjopuolet tottakai. ne kiehtoo mua kans. ei pelkästään mikään luxurious life.

berliini. poikaystävä on sanonu, että berliini on mielenkiintonen kaupunki, ja sitä se varmasti on. ylipäätään kaikki saksalaiset kaupungit kiinnostaa, ja ne haluaisinkin vetästä semmosena road trippinä läpi !

barcelona + muut espanjan EI-rantalomakohteet. sen takaihan mä espanjaa opiskelin. ei vaan barcelonassa muistaakseni on maailman suurin salvador dalí-museo, ja mä oon supersuuri salvador dalí-fani, ja haluaisin käydä tuolla oikeessakin museossa kun se pariisin museo on jo nähty !

varsova.

praha. ah, näissä kaupungeissa on aina niin paljon nähtävää !

wellington. ja siksi, koska haluaisin käydä myös uudessa-seelannissa.

pohjois-amerikka (+ etelä-amerikka). noissa olis yhteensä niin paljon nähtävää, että ei herranjestas, en osais päättää mitä haluaisin nähdä ja mitä vois jättää näkemättä. pakolliset käymisen arvoiset kohteet : new york, washington d.c, florida, grand canyon, seattle, los angeles, san francisco jne. semmonen roadtrip olis täälläki älyttömän kiva, mut vois kestää aika kauan !

siinä nyt oli äkkiseltään jotain, mitä näin nopeesti tuli mieleen. on miljardi muuta kohdetta missä vois käydä ja mitä haluais nähdä, mutta ei nyt tuu mieleen ja ei viitsi täyttää koko julkasua vaan ihanilla kuvilla !

ja hei, jos ootte käyny jossain hienoissa, eksoottisissa paikoissa, mitkä ei ehkä oo noita yleisimpiä turistikohteita, niin kertokaa ihmeessä lisää. mua ainakin kiinnostaa kovasti !

ps. poikaystäväni tuli tänään baarista kotiin klo. 07.00 kahden poliisin saattelemana ! jes.

painonpudotus-tavoite

öö ? 1995? 1996 ?

hohoo, 7 lukijaa jo ! toivottavasti ne kaikki ei oo ton meiän iskä-avautumisen vuoks, koska aion kyllä kirjoittaa tänne muutakin kun vaan iskä-läpinää vaikka sitäkin varmasti tulee. nyt kuitenkin, koska minulla näin myöhäisyöstä on tylsää ja yksinäistä, ajattelin kirjoittaa tästä mun painonpudotus-tavoitteesta. tai ylipäätään tästä ikuisuusprojektistani.

minä en suinkaan koe olevani mitenkään erityisen lihava. tällä hetkellä olen normaalipainossa, enkä ole koskaan ollut mitenkään sairaalloisen lihava. ehkä pikkuisen tukeva. kuitenkin, lähes aina, olen siitä ollut hyvin tietoinen eikä fiilikset ole olleet mitenkään järin hyvät. aina on tuntunu pahalta kun on tiennyt olevansa muita paksumpi.

2007

 harrastin pienenä paljon liikuntaa. äiti pakotti hiihtämään, ja aluksi tykkäsinkin hiihtämisestä. mutta sitten kun piti osallistua kilpailuihin ja matkat piteni ja niin eespäin, ei enää kiinnostanut. seuraavaks äiti vei mut ratsastamaan, ja minä ikuisena hevosihmisenä hurahdin täysin. se oli mun elämäni täyttymys ! siinä vaiheessa siis. talli kun vielä oli semmonen missä sai viettää aikaa niin paljon kun lystäs ja saatiin tehdä ihan melkeen mitä ikinä haluttiin. karsinoiden siivous ja hevosten juoksutus oli ihan rutiinihommaa ja kivasti kasvatti vähän kuntookin. sillon olin semmosissa sopusuhtasissa mitoissa. en harrastanut muuta liikuntaa.

sitten kun aloin kilpailla (säälittävästi seuratasolla siis, pakko tarkentaa), ratsastuksenopettaja alko huomautella ryhdistä. rivienvälistä pysty ehkä lukemaan myös, että painoa pitäisi saada pois jos meinaisi korkeammille esteille tähdätä. kisattiin sillon isommalla porukalla 80-90 cm suomenhevosilla, ja tottahan se on, että ei kovin kevytrakenteiset putet mitään norsuja kanna selässään. enkä siis tuolloinkaan ollut oikeasti mikään norsu, vaan likimain samanpainoinen kun nyt (170cm/70kg). jatkoin kuitenkin kilpailua ja yritin parantaa ryhtiäni, koska silloin mitkään painonpudotukset tms eivät mua lannistaneet. tai muutenkaan kiinnostaneet. hengasin tallilla 6 päivää viikossa ja menin sinne kesällä pyörällä, matkaa tuli joku 8 km suuntaansa, semmosta hirveetä soratietä.

yläasteikäsenäkään en harrastanu mitään muuta liikuntaa kun ratsastusta. en käyny lenkillä, en urheillu. vähän aikaa pelasin lentopalloo (= ehkä 3 kertaa), ja siitäkin huomas, miten huonossa kunnossa on. muut teki helposti kymmenen punnerrusta, mulle se kaks tuotti jo ongelmia. saati sitten salin ympärijuoksu monta kertaa. ei oikein innostanu, ratsastus oli mun laji.

2006 ? 2007 ?

koululiikuntaan en oo oikein ikinä syttyny. se on aina ollu niin vitun teennäistä. tee sitä ja tee tätä ja nuoleskele opettajaa ni saat hyvän numeron. niin se ainakin meillä meni. jos pelasit jalkapalloo, niin automaattisesti kymppi. tai sitten jos juoksit 1500m alle 6 min ni kymppi. millään muulla ei oikeestaan ollu merkitystä. tuskin ne oikeesti ees kattoo, kuinka paljon joku yrittää, kunhan vaan muistaa kehua opettajan uusia silmälaseja tai jotain muuta paskaa. turhauttavaa.

kun lopetin tolla kyseisellä tallilla joskus lukion tienoilla, voin satavarmasti vannoa, että mun painoni nousi heti. kunto huononi, eikä huvittanut tehdä mitään. kävin kyllä samanaikaisesti toisellakin tallilla, kerta viikkoon ratsastustunneilla, mutta ei se ollu sama asia. ei siellä tarvinnu tehdä mitään ylimäärästä. ja koska mä oon maailman huonoin käymään lenkillä, tai olin, ni mun elämä oli pääasiassa tietokoneella istumista ja koulussa käymistä.

lukion aikana vuokrasin yhtä lämminveristä, jota ei ollu koulutettu oikeastaan millään lailla, eikä omistajakaan tajunnu hevosista mitenkään sen kummemmin. kerran kun sillä ratsastin, koitin saada sen menemään johonkin naurettavaan vesilätäkköön, johon tää typerä tamma ei sitten menny vaan steppas siitä vierestä, jolloin mun jalka osui rikkinäiseen aidan tolppaan ja tulin alas että mätkähti. se oli sitten terveyskeskusreissu, kun huomasin että housut on rikki ja jalka auki. 11 tikkiä ne siihen ompeli, ja sano vielä, että koskaan ei oo nähny tommosta haavaa. siinä oli siis ihan semmonen kuoppa. älyttömän repaleiset reunat, ja mä olin jo sillon varma että se ei kyllä tullu puhtaaks.

ja eihän se tullu. paskanvitut, se tulehtu. tikit otettiin pois, mutta haava ei ollu ummessa. ja ei muutaku avohaavaks. mulla oli sitten pari kolme kuukautta avohaava jalassa. semmonen reikä jalassa. josta näky lihakset ja läskit ja muut mukavat. ei tarvinnu paljon haaveilla urheilusta. taisin sillon mennä kuitenkin pyörällä kouluun sen kolmen kilometrin matkan, mutta liikuntatunneille ei tarvinnu osallistua. eikä tarvinnu ratsastaa, eikä tehä paljon muutakaan. ja oon ihan varma, että sillon mun paino nous sinne mistä mä sain sen nyt viimisen vuoden sisällä, tuskalla ja vaivalla, laskemaan.

mulla ei oo koskaan ollu mitään ongelmia syömisen kanssa. tai siis en oo mikään pullahiiri, niinku esimerkiks meiän äiti tai mun pikkuveli. ne pupeltaa kaapista aina keksejä, pullaa, karkkia, mitä nyt ikinä löytyykin. minä en. mä taas saatan käyä turhan usein ostamassa jotain karkkia, tai sit vaan syön yksinkertasesti liikaa. liian suuria annoksia siihen nähden mitä oon tohon aikaan kuluttanu. eli en paljon mitään. sillon kun mulla ei ollut poikaystävää, mä istuin koneella sen jälkeen kun tulin koulusta, sit menin nukkumaan ja aamulla taas kouluun. perussettiä.

mun nykyinen poikaystävä valitti mulle, että oon liian lihava. liian läski, liian painava. se jos mikä tuntu ihan älyttömän paskalta. mut sen takia mä rupesin laihduttamaan. vuodessa tippu 17 kg. painoin jotain 85 kg kun about vuosi sitten rupesin tietosesti laihduttamaan. vyötäröltä on lähteny melkein parikymmentä senttiä, ja voin sanoo, että olo on huomattavasti parempi. näytän paremmalta ja tiedän sen. en mä koskaan ole ollut mitenkään erityisen ruma, liian pyöree vaan.

ja joo tiedän, poikaystäväni on mulkku kun on tommosesta mussuttanu, ja jokaisen pitäis hyväksyä kaikki semmosina kun ne on ja blaa blaa blaa. mulle toi oli kuitenkin semmonen piikki, mikä pisti ajattelemaan. että vittu, ei mun tartte tältä näyttää jos ei kelpaa, kyllä mä perkele voin laihtuaki. jos mä sit kelpaan. ja kyllä, mä kelpaan sekä sille että itselleni, huomattavasti paremmin. mä en ikinä ottais noita kiloja takas, ja voin vannoa, ettei ne varmasti tule.

miten mä onnistuin ? rupesin kyttäämään ruokien kalorimääriä. söin vaan semmosia, missä oli vähän. jos oli yli 100, oli melkein liikaa. söin myös älyttömän vähän. mitä vähemmän sen parempi. ei mitään säännöllisiä ruoka-aikoja ja aina vähän sapuskaa, ei. ei toimi mulla. en syöny mitään ylimääräsiä karkkeja, sipsejä, jätskejä, limsoja, hampurilaisia tms. en juonu alkoholia kuin erityistapauksissa (eli kerran kaks koko kesässä). ja menin pyörällä töihin (9km suunta). kävin lenkillä. kävin kuntosalilla. ja sillä se sitten lähti. ihme kyllä.

nyt kun mä painan noin 70 kg, toivottavasti ei oo noussu enempää tän mässäilyn aikana, en oo oikein vieläkään tyytyväinen. pituuteeni nähden oon ihan ookoopainossa, mut mä haluaisin vielä ainakin 5 kg pois. tai vyötärön alle 80 cm. koska mulla on diabetes riski suvun takia, enkä halua diabetestä. mut en mä jaksa nyt ottaa mitään hirveetä stressiä tosta viidestä kilosta. lähteköön tossa matkan varrella, mulla on nyt niin vittumainen työ, että ei sen jälkeen jaksa lähtee lenkille. tarpeeks tulee lenkkeiltyä töissäkin kun kantaa jotain lankkuja tai ulkoiluttaa imuria.

mua on inspiroinu lähinnä kuvien katsominen. itseasiassa perustin ton mun inspiraatio-bloginkin lähinnä sen takia, et voin yhelle sivulle kätevästi koota hyvännäkösiä naisia, ja käydä vilkasemas sitä blogia aina kun tekee mieli mässätä. sit kun sitä miettii, että ainii, tolta mä halusin näyttää, ni ei välttämättä tee mieli syödäkään sitä suklaata. koska minä haluan näyttää esimerkiksi tältä:

se, miksi mä tätä kirjoitan, on se, että ne jotka haluaa laihduttaa ja jotka uskoo, ettei ne pystyis siihen, älyäis, että kyllä se on kohtalaisen helppoo. mulla tietysti oli tommonen oma personal trainer (= poikaystävä) joka koko ajan vittuili mun syömisistä. mutta jos oikeasti haluaa laihtua niin kyllä se onnistuu. koska mun mielipide on, että läskit on rumia (huom, tarkoitan tässä nyt sairaalloisen lihavia ihmisiä, siis jotain yli 150-200kg!). ja mitään semmosta 'kaunis sisimmästä'-paskaa en jaksa kuunnella. kyllä se on niin, että jos on ulkokuori kunnossa niin sitten on se sisäinen puolikin.

tässä muutama ennen-jälkeen kuva. vähän huonojahan nuo ovat kun asennot on niin erilaiset ja muutenkin. eriväriset hiukset hämää kivasti. mut ainakin huomaa miten naama on kaventunu ! olen ylpeä itsestäni.

eka kuva ennen kuin aloitin laihduttamisen

heitänpä nyt tähän loppuun vielä muutamat senttimäärät. about viikon välein olen mittaillut aina reisiä, persettä, vatsaa navan kohdalta sekä tuosta vyötäröä kapeimmalta kohdalta. tämmöisiä tuloksia. nyt tänä keväänä ei ole niin paljon lähtenyt, kun en tosiaan ole panostanut ihan hirveästi, tai siis on sattunut repsahduksia. mutta kuitenkin, näkee vähän suuntaa, että mistä on lähdetty ja mihin on päädytty.

reidet:   kesäkuu 2010 : 67 cm
              marraskuu 2010 : 60 cm
              maaliskuu 2011 : 58 cm
              kesäkuu 2011 : 57 cm

perse:   kesäkuu 2010 : 110 cm
             marraskuu 2010 : 104 cm
             maaliskuu 2011 : 100 cm
             kesäkuu 2011 : 97 cm

vatsa navan kohdalta:   kesäkuu 2010 : 107 cm
                                        marraskuu 2010 : 95 cm
                                        maaliskuu 2011 : 90 cm
                                        kesäkuu 2011 : 87 cm

vyötärö:  kesäkuu 2010 : 90 cm
                marraskuu 2010 : 83 cm
                maaliskuu 2011 : 76 cm
                kesäkuu 2011 : 74 cm

latvija 2011 : lisää kuvia

klikatkaa kuvat isommiksi !

audi !

Mustapäiden talo / Melngalvju nams

Poliisit ja kermakakut

poikaystävä ja minä

yrttejä ja leivonnaisia

tänään oon koko päivän juossu paikasta toiseen tuli hännän alla, ja koittanu puunata tätä kämppää kuntoon. eräs kaverini tulee siis meille grillailemaan, eikä tätä olis kehdannu semmosena sikolättinä näyttää, mitä se oli vielä pari kolme tuntia sitten. jynssäsin puhtaaks myös grillin ja parvekkeen, ja kohta pitäis lähtee hakemaan varastosta matto parvekkeelle. sitten jos joskus saadaan sinne uus puutarhakalusto, niin otan siitä tänne kuvan ! nyt se on vielä niin ruma (valkoset muovihässäkät), että en halua julkaista kuvia !

joka tapauksessa, innostuin myös vähän kokkailemaan. en ole mikään maailman paras kokki, mutta löysin pari helppoa ohjetta, joitten mukaan sitten tein, ja lopputuloksena oli after eight-juustokakku sekä tacopiirakka. tosiaan, noiden ohjeet löytyy noista linkeistä, en viitsi niitä ruveta tähän kopioimaan, kun eivät kuitenkaan mitään omakeksimiä ole, ja tuossa blogissa ne niin selkeästi on esitetty. olkaapa hyvät, suosittelen. kummatkin olivat helppoja tehdä, ja kummastakin tuli äärettömän hyvänmakuisia !

tacopiirakka

after eight-juustokakku

eilen käytiin äitin kanssa paikallisella puutarhalla, ja äiti lupas mullekin ostaa jotain rehuja. siispä keräsin kassillisen kasveja, muutaman kukan ja neljä yrttiä. kukat istutin parvekkeelle ruukkuun muratin kanssa, ja yrtit erinäisiin ruukkuihin tohon meiän olkkarin ikkunalaudalle. kasvaahan siellä toki se mun basilikan alkukin, mutta se on vielä niin rääpäle, että jääköön ne kuvat julkaisematta. tässä siis yrttejä, saa nähdä kasvaako nuo tuosta enää, vai kuolla kupsahtavatko kokonaan.

pienilehtinen basilika

meksikon rakuuna

meirami (muistaakseni)

nuku rauhassa iskä

meinasin, että kirjottelen tänään jotain tosta mun painotavotteesta ja muusta siihen liittyvästä, mutta koska näin yöllä taas niin omituista unta, niin oli pakko vaihtaa aihetta. näin siis unta, että meiän porukat eros. nehän on tehny sen jo ajat sitten, mutta nyt se vaan tuntu älyttömän todelta. iskäkin oli unessa ihan normaalisti läsnä, samoin äiti. ja kun heräsin, ni mietin kyllä pitkään, että mikä nyt meni vikaan, että miks tuntuu niin oudolta. mietin sitäkin, että porukat eros jo aikoja sitten. sitten vasta hetkee myöhemmin taas välähti, että meiän iskähän on kuollu.

iskä kuoli liki puoltoista vuotta sitten, vuonna 2010, tammikuun 22. päivä. tai sillon sen elämä loppui, koneet sammutettiin, ja se oli se päivämäärä, mitä virallisiin papereihin kirjotettiin. oikeasti iskä oli kuollut jo 21. päivä, kun me saatiin tieto.

iskä kuoli sydänleikkaukseen kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa. leikkauksen piti olla ihan normaali rutiinitoimenpide, tai no. eihän tommosia leikkauksia tehdä kuin muutama vuodessa, mutta sen piti kuitenkin sujua hyvin ja ilman ongelmia. kirurgit oli maan parhaita ja tämänkin leikkauksen useaan kertaan tehneitä. iskän leikkaus oli keskiviikkona 20. päivä ja torstaiaamuna me saatiin tieto, että iskä on kriittisessä tilassa. lähdettiin siltä istumalta kuopioon mukana mummo, pappa, äiti, pikkuveli ja iskän veli. mä olin vielä ihan kauheessa krapulassa kun olin ollu nykyisen poikaystäväni (joka ei silloin ollut poikaystäväni) kanssa edeltävänä iltana baarissa ja sen luona yötä.

sairaalassa meille tuli teho-osaston hoitaja kertomaan, että iskä ei ole vielä herännyt, mitä sen olis pitänyt tehdä jo keskiviikkoiltana, ja että se on aivokuollut. siinä vaiheessa ainakin minä älysin, että mitään ei oo tehtävissä, ja että iskä ei oo tulossa takas. mutta vielä siinäkään vaiheessa minä en osannu itkee.

meni varmaan tunti ennenkun päästiin sinne heräämisosastolle kattomaan iskää. sen olis siis pitänyt herätä, leikkaus oli menny hyvin ilman mitään komplikaatioita, ja kaiken järjen mukaan sen olis pitäny olla hereillä, juttelemassa meille. mutta ei. siinä se makas letkuissa, keuhkokoneessa ihan paikallaan. se näytti ihan siltä, kun se olis vaan nukkunu. se oli mun elämäni kauhein hetki.
ja siinä vaiheessa mä osasin vasta itkee. se vaan tuntu niin äärettömän pahalta. ihan kauheelta. että miten tommosta voi sattua. kenellekään. tai meiän iskälle. pahimmalta tuntu varmaan se, miten mun pikkuveljeen sattu. se oli asunu iskän kanssa siitä asti kun porukat eros, jonkun puoltoista vuotta. ja nyt sillä ei ollu enää kotia saati iskää.

vielä tänäkään päivänä yksikään lääkäri ei oikeastaan tiedä, miksi iskä kuoli. miks sen aivot turpos, mikä johti sitten aivokuolemaan. sille tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, mutta siinä ei selvinnyt mitään uutta. mä haluaisin tehdä valituksen siitä, mut mummo ja pappa on niin vastaan sitä. mutta toisaalta, minä oon se lähin omainen, joten minä voin tehä sen ilman niitten hyväksyntääkin.

ihan järkyttävän pahalta tuntu mennä sinne iskän ja pikkuveljen yhteiseen kämppään selvittämään jotain asioita mummon ja papan kanssa. kaikki oli just niinkun iskä oli ne jättäny. se oli laittanu nauhotuksiakin nauhottamaan ja oikein paperille kirjottanu ne kaikki ohjelmat ylös, että se voi sitten kattoo niitä kun se pääsee pois sairaalasta. kaikki näytti just siltä miltä pitikin, ainut vaan et yks pikkujuttu puuttu. iskä.
mummo ja pappa paasas jotain turhaa paskaa, ne ei käsittäny tätä tilannetta ollenkaan. ne yritti selvittää jotain vitun raha-asioita, mitkä ei ainakaan mua ois voinu vähempää kiinnostaa siinä vaiheessa. ehkä se oli niiden tapa surra, oli tai ei, mä en kunnioita niitä yhtään sen jälkeen miten vaikeeks ne teki ton ajan meille. ja tekee vieläkin.

hautajaisjärjestelyt oli yhtä helvettiä. mummo ja pappa on meiän äitiä vastaan henkeen ja vereen. äiti ei olis saanu tulla edes hautajaisiin. se ei olis saanu tulla laskemaan kukkia meiän kanssa, vaikka mun pikkuveli nimenomaan halus sen siihen. sen nimee ei olis saanu laittaa lehti-ilmotukseen. pappa oletti, että äiti kavaltaa meiän perintörahat ja häipyy. naurettavaa paskaa !
mä en ikinä halua järjestää enää kenenkään hautajaisia, mut silti mua pelottaa, että niin käy ja vielä pian.

mua pelotti ihan älyttömästi mennä kattomaan iskää sillon kun se tuotiin jyväskylään. mentiin kuitenkin, ja hyvä että mentiin, se olis ruvennu kaduttamaan jälkikäteen. mentiin hautausmaan kappelin alakertaan, sinne ihme jääkaappiin. ja sieltä se suntio vetäs iskän arkkuineen päivineen pakastimen näkösestä laarista, jossa luki sen nimi yllä. ja siinä se sitten makas. arkussa. valkosessa hienossa arkussa, joka me sille valittiin. sen eniten käyttämä puku päällä. ja se näytti jälleen kerran siltä, että se ois vaan nukkunu. ainut vaan, että se ei enää edes hengittäny... ei kenenkään pidä mennä kattomaan iskää viimistä kertaa minnekään ruumishuoneelle, kun on ite yheksäntoistavuotias.

iskän hautajaiset oli 13. päivä helmikuuta, lauantaina. mulla oli vielä äikän yo-kirjotukset perjantaina. meni varmasti hyvin. kaikenlaisia konflikteja niissä hautajisissa oli, just mummo ja pappa vs. äiti ja me. me ei päästy enää kattomaan iskää, koska se oli muuttunu niin pahannäköseks. mun pikkuveli ja pappa kanto iskän arkkua etunenässä. sit tuli mun serkut, sit iskän veli ja sen eno. ja onneks iskän kaks parasta kaveriakin pääs kantamaan arkkua, pappa ei meinannu päästää niitä koko hautajaisiin. ne oli kuitenkin iskän parhaat kaverit ! mulla soi koko hautajaisten ajan päässä Vangeliksen Conquest of Paradise -biisi. varsinkin siinä kulkuehommassa. se biisi muistuttaa mua jotenkin aina noista hautajaisista.

se on pelottavaa, miten äkkiä sitä unohtaa sitten, että miltä se näytti, miltä se kuulosti. joskus joutuu oikein miettimään. mä muistan vieläkin iskän puhelinnumeron, ja joskus meinasin soittaakin, mutta eihän sieltä kukaan vastais. meille ei muuta jääny kun muistot ja se typerä hautapaikka. johon haudataan mummo ja pappa ja iskän siskokin. se on semmonen asia mitä minä en vieläkään hyväksy.

mä oon miettiny, että pitäiskö mun vaihtaa sukunimi. mulla on iskän sukunimi, ja äitillä on eri sukunimi, kun ne ei oo koskaan ollu naimisissa. että jos mä ottaisinkin äitin sukunimen. koska kun iskä kuoli, ei mulla ole enää mitään jäljellä sillä puolella.

miksi mä kirjotan tän ? siksi, että tää asia on mulle älyttömän tärkeä. mä uskallan ja pystyn puhumaan tästä, ja jos tapaan uusia ihmisiä, niin melkeen ensimmäisellä kerralla mainitsen, että hei, meiän iskä muuten kuoli. ja vaan siksi, että mulle on normaalia puhua tämmösestä, se ei oo mikään tabu.
ja samalla myös siksi kirjotan tän, että jokainen älyäis kuinka lyhyt elämä oikeasti on. kelle tahansa voi sattua mitä tahansa milloin tahansa. minä ainakin koen syyllisyyttä siitä, etten tarpeeks usein kertonu iskälle miten tärkeä se mulle oli. ja nyt se ei oo enää mahollista..

tästä biisistä mulle tulee iskä mieleen. kun kuulin tän hautajaisten jälkeen ekan kerran, rupesin itkemään töissä. ja mulla on tatuoitu tän biisin nimi mun vasempaan ranteeseen.

latvija 2011

noniin, nyt tulis sitten sitä lupaamaani matkaselostusta ja kuvia meiän iki-ihanalta matkalta latviaan, riikaan. oli kyllä ihan onnistunut matka, mitä nyt sato vettä melkein koko ajan... ja pahoittelut, jos tästä tulee liian pitkä. yritän tiivistää.

» » » perjantai

lähettiin siis perjantai-aamuna ajamaan kohti tamperetta. meillä ei tosiaan ollu muita matkatavaroita kun käsimatkatavarat, eli alle 10kg per naama. toisinsanoen, vaihtovaatteina oli yhdet alushousut ja sukat. plus sitten kaikki muut tarpeelliset härpäkkeet. oltiin sitten tampereella vähän ajoissa ja heitettiin tampere-pilistelyä, käyntiin mm. pyynikin näkötornissa kahvilla. siitä nyt en viitti kuvia lisäillä.

peruslentokonekuvaa. ekassa suomi, toisessa latvia.

ryanair lähti sitten ihan ajallaan, kaikki turvatarkastukset ym oli menny nappiin, eikä ainakaan liikaa ollu tavaraa (toinen laukku paino 4,5kg, toinen 2kg!). lentohan oli ihan älyttömän lyhyt, just kun se kerkes ilmaan niin ruvettiin laskeutumaan. ei paljon kannattanu mitään sapuskaa tilailla, juomia otettiin vaan. riikaan saavuttaessa sato tietysti vettä, mutta eipä tuo haitannut. siitä lähdettiin sitten bussilla 22 kohti keskustaa, makso huimat 0,70 latia per naama, eli jonkun 1,5€ !

hotellihuone, wc ammeella, paikallinen kebab-ravintola

keskustassa harhailtiin aikamme, kunnes löydettiin hotelli, mikä vastas kyllä ihan odotuksia. vähän oli totuttelua paikallisten englantiin, oli niin outo aksentti, mutta äkkiä tottui. englantia kyllä ihan hyvin puhuivat (kaikki sittemmin paitsi torikauppiaat). hotellihuone oli siisti, aika pieni, mutta ihan hieno. vessassa oli amme ja telkkarista näkyi pornoakin (ei sillä että oltais sitä katottu!). ainut miinus oli sänky, joka natis pienimmästäkin liikahduksesta niin, että yöllä kyllä heräs. plus tyynyt oli ihme lituskoita, eikä pysyny muodossaan. mutta hintaansa nähden oikein mainio.

Galerija Centrs

perjantaina me sitten vaan kierreltiin kaupungilla. sateenvarjo jouduttiin ostamaan, kun vettä tuli niin älyttömästi. meiän hotelli oli kyllä älyttömän hyvällä paikalla; liikenneyhteydet ihan vieressä, Central Tirgus eli keskustori alle 10 minuutin kävelyn päässä ja lisäks ihan kulmilla oli myös kauppakeskus Galerija Centrs, joka tosin oli melko hintava.

älyttömän kivannäkönen kaupunki, varsinkin vanha kaupunki. hienoja taloja (siis suurin osa), eikä todellakaan tuntunu siltä, että olis ollu entisessä itäblokin maassa. ihanku olis jossain pariisissa ollu, siellä näyttää likimain samalta. plus jokaikisellä paikallisella naisella oli korkkarit. enkä mä ainakaan nähny siellä yhtään edes tukevahkoa paikallista naishenkilöä. kaikki oli laihoja. siinähän riitti poikaystävällekin katseltavaa sitten !

paikallista asutusta

jo perjantaina tsiigailtiin neuvostolähiöitä, joita varten ei tosiaan tarvinnu pitkälle matkustaa. hypättiin johonkin bussiin, numeroa en muista, joka taisi mennä purvciems-nimiselle alueelle. ja sieltähän niitä kortteleita sitten löytyi. jäätiin pois jossain pysäkillä ja käveltiin vähän vesisateessa ympäriinsä. aika karun näköistä. kaikki talot ihan järkyttävän heikossa kunnossa, rappaukset rapisee, ikkunat joka kämpässä erilaisia. ja sitten seassa saattoi olla ihan uusia, hienojakin taloja. oikeestaan ainut asia, mistä ties, että nyt ollaan 2000-luvulla, oli 2000-luvun autot. uusia, kalliitakin autoja tommosten röttelöiden pihassa. sitä ihmettelen suuresti.

koska me ollaan innokkaita kiertelijöitä, ostettiin kolmen päivän lippu julkisen liikenteen kulkuneuvoihin, maksoko se nyt jotain 4 latia per naama. älyttömän kätevä, semmonen pahvikortti, mikä vaan piipataan joka kerta joko bussissa, johdinautossa tai ratikassa oleviin laitteisiin. muutenkin ajeltiin paljon paikallisliikenteellä koko reissun aikana. saatettiin vaan randomilla hypätä ratikkaan ja kattoo mihin ne menee. ja sitten oltiin jossain ihan kuusessa venaamassa, että lähteekö se edes takas ja millon ja mistä. kätevää ja viihdyttävää.

lähiö-alueita

perjantaina eksyttiin myös ekan kerran kauppahalleihin ja keskustorille. kauppahalleja ei siis voi ohittaa, jos lähistöllä kiertelee, ne on ihan älyttömän isoja. saksalaisten aikoinaan zeppeliinejä (ilmalaivoja) varten tekemiä rakennuksia daugava-joen rannalla. nykyisin toimivat siis kauppahalleina ja tavaraa löytyy jos minkälaista. pääasiassa kuitenkin ruokaa ja vaatteita. ihan käymisen arvoinen paikka, tosin kala-allergikon kannattaa vähän välttää viimeisiä halleja, haju nimittäin oli aika kuvottava.

kauppahallit

ihan hallien takaa avautuu Central Tirgus, eli keskustori. kojuja löytyy varmasti yli tuhansia ja aluekin on ihan älyttömän iso. myynnissä on jälleen kaikke mahdollista, mutta ei niinkään mitään ihan turhaa krääsää. hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, kenkiä, käyttötavaraa. itsehän ostin sitten lauantaina tuolta muutamat kengät, meikkejä ym. halvalla. suosittelen kyllä käymään tuolla, samanlaista tavaraa kun keskustan kaupoissa mutta huomattavasti edullisemmin. kaikki myyjät eivät tosin puhu englantia, mutta kielitaitoisten kanssa myös tinkiminen onnistuu !

me ei perjantaina päästy mihinkään ravintolaan syömään, vaan käytiin rimi-marketista ostamassa pientä naposteltavaa, mikä nyt on ihan meiän tapasta. halvalla saa kaikkee hyvää, varsinkin ne coolerit ja smirnoffit ja nää latvialaiset mixit on halpoja ja hyviä. paljon vahvempia vaan kun suomessa ! plus me otettiin aina niitä pieniä leivonnaisia näistä marketeista, kätevä systeemi niissäkin. mätät vaan pussiin niin paljon kun tarvii, ja kassalle. ei tartte punnita tai mitään.
latviassa on muuten vittumaista toi rahaperiaate. kassoilla on semmonen laari mihin se raha pitäis laittaa ja myyjä laittaa vaihtorahat siihen. siitä sitten tottumattomin sormin keräilet niitä pikkusenttejä. jes !

meitsi, siideri ja No Problem

ennenkun mentiin hotellille rauhottumaan, käytiin pitämässä sadetta No Problem -nimisellä ulkoterassilla. Terassihan sijaitsee siis Doma laukums-aukiolla vanhassa kaupungissa, eikä sitä voi olla huomaamatta jos siitä ohi kulkee. ihan tossa vieressä oli Radio Bar-niminen paikka, mitä oli opaskirjassa kovasti kehuttu, mutta sinne oli ikäraja 21, eikä me siis sinne päästy. No Problemissa kuitenkin juotiin siiderit ja siitä lähdettiin sitten hotellille talsimaan, ja kohti illan rientoja.

illalla lähdettiin sitten tarkastamaan paikallisten illanviettoa, ja eksyttiin ensimmäisenä AmPir-nimiseen baariin. älyttömän hieno paikka, vanhassa kaupungissa, oliskohan ollu Skunu Ielalla (ei löydy tästä koneesta noita hienoja erikoismerkkejä !). Ei sisäänpääsyä, ei katottu papereita. ja huomattiin myös se erikoinen piirre, että näissä latvialaisissa baareissahan on pöytiintarjoilu. ainakin tässä oli, ja No Problemissa. kätevää. suomen malliin juomistahan täällä ei myöskään harkita. jokatapauksessa, AmPirissa juotiin yhet ja lähettiin naapuriin, Scandaliin, johon ei meinattu oikein päästä. portsari katto mua päästä varpaisiin, kun mulla oli tennarit jalassa ja mutis jotain venäjäks, mutta päästi kuitenkin. hieno paikka, mutta ahdisti niin paljon se portsari, että lähdettiin sitten pois yhtien jälkeen.

AmPir sisältä ja ulkoa, Scandal sisältä ja ulkoa

näkymä Skyline Barista

näiden kahden jälkeen suunnattiin kaupungin hienoimpaan baariin, tai ainakin omasta mielestäni hienoimpaan eli Skyline Bariin. koska kävelymatkaa olis tullu ihan liikaa, otettiin riksataksi ja tingittiin kympistä kuuteen latiin. jätkä polki sitten hiki hatussa vanhasta kaupungista Radisson Blu Hotel Latvijalle ja jätti meiät sille. ystävällisiä kun oltiin, niin maksettiin seittemän latia, ja poika oli tyytyväinen. kätevää, mutta aika kallista matkantekoa.
toi Skyline Bar oli ihan älyttömän upea. hotellin 26 kerroksessa, sillon ei ainakaan papereita kysytty, eikä maksanu sisäänpääsy mitään. juomat ihan kohtuuhintasia, ja perjantai-iltana mahtu jopa ikkunan viereen istumaan. ja mitkä maisemat ! koko kaupunki levittäytyy siihen alle, ja samalla voi ryypätä. kyllä ei ollu suomee ikävä siinä vaiheessa !

kaupunkinäkymää ja minä ilosena

Skyline Barista lähdettiin sitten muutaman juoman jälkeen ja mentiin lähes naapuriin, Club Essentialsiin, jonka sijainti löytyi Skolas Ielalta. koska baari käytännössä sijaitsi siis Elizabetes Ielalla, eli Riikan kalleimmalla kadulla, oli baarin sisäänpääsymaksukin sen mukainen. 6 latia per naama, ainakin meiltä verotettiin, en tiedä sitten onko paikalliset eri hinnoissa. ikäraja oli 18 ja portsarit oli älyttömän töykeitä. ja oli siellä varmaan joku narikkakin, mutta itellä ei ollu takkia jätettäväks, niin en pistäny silmälle mitä se makso. mutta 15 € baariin sisäänpääsystä kahdelta on aika vitun paljon.

Club Essentials

oli se kyllä näkemisen arvonen paikkakin ! ainakin 10 eri tanssilattiaa en edes muista kuinka monessa kerroksessa. strobovalot välkky joka tilassa ja tanssilattioille mentiin mitä mielenkiintosimpien portaikkojen kautta. kalliita oli kyllä juomatkin, mutta jos tykkää tommosesta klubimeiningistä, mitä ei ainakaan jyväskylästä löydy, niin ehdottoman hyvä paikka. mutta myös erittäin hyvä paikka eksyä. ja niinhän meillekin sitten kävi, toinen häipy johonkin ja minä lähdin sitten etsimään jossain vaiheessa kun puhelimeen ei tullu vastausta, ja lopulta mentiin niin ristiin rastiin, että meitsi itku kurkussa juos hotellille ja poikaystävä tuli vähän ajan päästä perässä. puhelimet ei siis toiminu yhtään, yhtään viestiä tai puhelua ei tullu läpi. hienoa. no se ilta päätty sitten siihen, mentiin nukkumaan meiän mahtavan hienoon sänkyyn.

» » lauantai

herätys meillä oli aikasin, että päästiin ajoissa aamupalalle, mutta lievästä heikotuksesta johtuen, se ei sitten oikein onnistunut. no, päästiin aamupalalle kymmenen maissa, ja aamupalakin oli kokemus sinänsä, ainakin meiän hotellissa. 'aamupalan hoitajatyttönen' antoi meille ruokalistan, josta piti valita joko 1,2 tai 3 vaihtoehto ja se sitten kiikutti ruoat pöytään. vähän sama meininki kuin pariisissa aikoinaan, mutta siellä ei saanut mitään valita. joka tapauksessa, ihan jees aamupala. taustalla soi koko ajan venäläinen musiikkitv, mistä tuli kerrassaan loistavaa musiikkia.

Jurmala

aamupäivä kierreltiin torilla, mukaan tarttu tosiaan muutama pari kenkiä, meikkejä sekä mansikoita ja kirsikoita. kengistä ja muista ostoksista kuvaa myöhemmin. sitten suunnattiinkin jo kohti Jurmalaa, eli rautatieasemalta ostettiin junaliput (1,85 LVL kappale meno-paluu) ja hypättiin junaan. junamatka kesti ihan kiitettävän pitkään, joku puolisen tuntia, mutta kerkes siinä paljon nähdäkin. jo itessään noi sähköjunat oli mielenkiintonen kokemus ! Jurmalaan päästessä jäätin pois Majorin kohdalla ja lähdettiin kohti merenrantaa.

sopivasti sattu just aurinko pilkistämään kun päästiin merenrantaan, ja siinä sitten keräiltiin simpukoita ja tallusteltiin meressä. ei viittitty lähtee pidemmäks kävelemään rantaviivaa, kun sitähän tosiaan se parikymmentäkilometriä riittää. ihan tuntu kun olis ollu jossain paljon etelämmässä, jossain aurinkolomakohteessa. mentiin sitten juomaan yhet siiderit lähiterasille, siihen ihan rantaan, ja naposteltiin juustotankoja siinä samalla. ihan muy bueno !

rantakuvaa, heineken + juustotangot !

Jurmalassa ei ihmeitä tehty, ajantaju katos ihan kokonaan. käveltiin kerran pääkatu päästä päähän ja kateltiin ja ihmeteltiin. muutama postikortti ostettiin, ja minä ostin kans yhet korvikset. otin kuvan paikallisesta poliisiautosta, koska ne on niin typerännäkösiä, semmosia mustavalkosia fordeja, niin hetken päästä tuli poliisi kysymään että 'why do you make a photo of this car'. oltiin vähän sillein, että mitä helvettiä. mutta kyllä se siitä sitten tyytyväisenä lähti kun sanottiin, että ihan omiin lomakuviin menee, eikä mihinkään julkiseen levitykseen. noita entisiä neuvostoajan ihanuuksia tommoset !

takasin kävellessä löydettiin pari hylättyä taloa, mm. yksi täysin autio kerrostalo. jonka takana sitten oli semmonen hieno lasipalatsihotelli. miten niitä ei oo purettu, miks ne pitää autioina, paskasina ja likasina, ikkunat rikottuina jättää katukuvaan ? sit yks talo oli poltettu sisältä, ja muutenkin noita autioituneita taloja oli riikassa melkein enemmän kun niitä hyväkuntosia. vitutti oikeen miten paljon olis tommosia älyttömän hyviä kuvauspaikkoja ! sinne vaan muutama latvialainen malli vähissä vaatteissa tai hienoissa mekoissa poseeraamaan autiotaloon, niin jo tulis mahtavia kuvia. suomessa kun ei ole mitään tommosta.

lähdettiin junalla takaisin keskustaan ja suunnattiin kohti yliopistorakennusta, semmosta mitä ei voi kaupunkikuvasta olla huomaamatta. siellä pääs 17 kerroksen näköalatasanteelle näppärästi kahdella latilla per naama, ja jälleen näky koko kaupunki kivasti. eikä muuten ollu yhen ainuttakaan turistia, liekö turistit edes tiedä koko paikasta ! siellä sitten räpsittiin kuvia toisensa perään ja ihmeteltiin sortuneita kattoja ja muita ylläreitä, mitä kaupunkikuvasta pisti silmään.

sit etittiin lähin raitiovaunupysäkki ja hypättiin ratikan numero 10 kyytiin ilman harmainta hajuakaan mihin se menee, tai pääseekö sillä edes takaisin keskustaan. sen verran tiedettiin, että joen toiselle puolelle oli matka ja muusta ei ollut mitään havaintoa. matka kesti älyttömän kauan, kiemurreltiin jossain siellä joen tuntumassa ja asuinalueitten lomassa, ja päätepysäkkinä olikin sitten riikan eläintarha. vettä satoi ihan kaatamalla, joten ei paljon viitsitty ulkoilla, istuttiin vaan tyhjässä ratikassa keskellä ei mitään ! eläintarha olis ollu varmasti mielenkiintonen käydä, mutta ei meillä tällä reissulla ollu semmoseen aikaa.
no, numero 10 oli sitten semmonen kierrosratikka, että se kävi heittämässä lenkin ja palas samaa reittiä takas keskustaan, joten ei tarvinnut paljon sompailla.

näkymiä Akatemian näköalatasanteelta

sitten käytiin hotellilla vaihtamassa mulle uudet korkkarit jalkaan, ja lähdettiin ettimään ruokapaikkaa. kello oli kyllä jo melkein kymmenen, että ei paljon ollu aikaa. meillä oli mielessä yks ravintola ite keskustan puolella, Blaumana Ielalla. Carlstons-niminen ravintola oli opuksen mukaan latinohenkinen, ja se löytykin vähän sattumalta, mutta ei ainakaan omaan silmään näyttänyt niin latinohenkiseltä. tässä vaiheessa muuten täytyy sanoa, että en oo ottanu enää kuvia, en tiedä miksi, mutta esimerkiks tästä ravintolasta ei ole yhtään kuvaa. jokatapauksessa, syötiin siellä ruoat, makso 25 latia, joku alle 40€, eikä mun mielestä kauheesti tommosesta paikallisille ilmeisesti vähän tasokkaammasta ravintolasta. ite söin juustokuorrutettua broilerin filettä semmosen perunahernemuusin ja grillattujen kasvisten kanssa, ja poikaystävä otti naudan sisäfilettä kasviksilla. oli oikein makoisaa.

ruoan jälkeen käytiin Skyline Barissa yhdillä mansikkamojitoilla, mutta koska siellä oli ihan älyttömästi porukkaa, päätettiin vaihtaa paikkaa ja ettiä joku rauhallisempi. mulla oli siinä vaiheessa jalat jo niin tuusannuuskana, että ei paljon huvittanu kävellä - kannatti laittaa uudet korkkarit jalkaan ! No Problem oli lähes kotimatkalla, joten mentiin sitä kautta ja käytiin vielä Paldiems Dievam Piektdiena ir Klat-nimisessä baarissa. Nimi muuten tarkottaa, että 'luojan kiitos, nyt on perjantai'. ihan hauska paikka, aika tyhjä jo siinä vaiheessa. otettiin pink margaritat, ja minä kun en ole koskaan margaritoja juonut, niin olihan sekin yhdenlainen elämys tämmöselle ei-niin-suurelle-tequilan-ystävälle.

siitä marssittiin sitten takaisin hotellille, ja mulla oli jaloissa ainakin kakskytviis eri rakkulaa ja muutama hankauma. ei tarvinnut onneks kauaa nukkumattia odotella !

» » sunnuntai
herättiin vähän myöhään, kymmenen maissa ja aamupalalle mentiin viime tipassa. hotellin luovutus oli 12, joten kerettiin vielä vähän kierrellä. käytiin mm. stockmannilta ostamassa semmonen hieno jäätelökulho (joka oli muuten kalliimpi riikassa kuin suomessa!), ja seikkailtiin vielä kerran kauppahalleissa.
kahvilla käytiin Galerija Centrsin tyyriimmässä kahvilassa.

lähes kaikki ostamani tavarat !

lentokentältä ostettiin venäläinen vodkapullo, semmonen pieni litran jysäys. siinä on sitten juhannukseks juotavaa (ei vaan !). lentokone oli tietysti myöhässä, koska jotkut idiootit ei ollu älynny tulla sinne portille ajoissa. otettiin kuitenkin ilmassa se puolentunnin myöhästyminen kiinni noin likimain, eikä me sitten laskeutuessa oltu kun vajaa kymmenen minuuttia aikataulusta jälessä. ei paha siis.

 siitä alkoi sitten kotimatka, joka taittui väsyneellä huumorilla varustetuilla vitseillä ja kunnon poppismusiikilla.
tässä lopuksi vielä muutama kuva noista meitsin ostoksista, ja jotain yleiskuvia. oli hieno reissu muutamia vastoinkäymisiä lukuunottamatta, ja lähtisin kyllä uudestaan ! plus suosittelen kyseistä kaupunkia, sekä varsinkin tuota kyseistä hotellia missä mekin oltiin ! halpa ja hyvä.

ihanat korkkarit keskustorilta, 15 LVL eli jotain 25 € !

meikkejä 1 LVL/kpl, ballerinat 8 LVL ja simpukankuorikorvakorut 3,5 LVL (Jurmalasta)

jäätelökulho 6,5 LVL Stockmann, Cosmo 1,8 LVL, vodkapullo 15 LVL Riga Airport

hitusen kesken jäänyt rakennelma

Jurmalan katukuvaa (huomatkaa hienot bemarit !)

Mustapäiden talo / Melngalvju nams

minä ja poikaystävä @Skyline Bar (+ kivat paskaset hiukset!)

okei sori, nää loppukuvat jäi vähän vähäiseks, mutta multa loppuu huumorintaju kuvienkäsittelyn kanssa, joten siksi. tässäpä tämä oli, jos on kysyttävää niin kysykää !