Päivä 3 – Minun vanhempani
vanhempien kohdalla mun maailma romahti tammikuussa 2010, kun mun iskä kuoli. sen ei todellakaan pitäny mennä niin, ei mun elämässä pitäny käydä niin. ja niin vaan kävi. mulla ei ollu enää iskää. me käytiin kattomassa sitä sillon teholla kuopiossa, kun se oli jo todettu aivokuolleeks. siinä se makas nukkuvan näkösenä, mut ei koskaan esim. vastais puhelimeen vaikka siihen soittais. seuraavan kerran me käytiin kattomassa iskää kappelin alakerran kylmiössä, tai mikälie se nyt onkaan. siellä se vedettiin siitä jääkaapista arkkuine päivineen. sillon mä en halunnu enää koskee siihen, kylmään nahkaan. ei se ollu enää meiän iskä.
äitin kanssa välit parani kun muutin pois kotoo vuos sitten. sitä ennen meillä oli tosi hankalaa, en tullu yhtään toimeen. eikä toi iskän kuolema yhtään helpottanu tilannetta, kun mun pikkuveli muutti meille. oli ahtaampaa ja muutenki vaikeempaa. sitä ennen pikkuveli asu iskän kanssa.
nyt tullaan äitin kaa ihan kivasti toimeen. kotonakin on paljon mukavampi käyä nykyään. ei sillä että mä mitään asioitani äitin kanssa kauheemmin jakaisin, en oo oikeestaan koskaan ollu äitin tyttö, enkä oikeestaa iskän tyttökään. vähän siltä väliltä ehkä.
iskän kanssa mulla oli hyvät välit. me käytiin aina mökillä, ja katottiin kotona leffoja. meillä oli samanlainen musiikkimaku, kuunneltiin autossa robbie williamsia ja pink floydia.
ikävä iskää. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti