voi että mä vihaan yhtä asiaa ihan yli kaiken. nimittäin jonkun sovitun perumista, tai tulematta jättämistä, tai ihan miten vaan sen haluaa ilmaista. sitä, että sovitaan ja suunnitellaan jotain, ja sitten viime sekunnilla perutaan, jostain ihan typerästä syystä. paras on tietysti, ettei ilmota ollenkaan, yhtään mitään, ja jättää vaan tulematta.
oonko mä vaan liian kiltti tai hyväuskonen, että luotan siihen, että kaikki tekee sen mitä on sovittu ? että lupauksista pidetään kiinni. tottakai saa perua, jos on hyvä syy, mutta kun ne mulle esitetyt syyt on aina semmosta sarjaa, tyyliin: 'pitää mennä hakeen nimmari tarja haloselta', tai 'lähin laivalle, en kerenny ilmottaa' tai jotain muuta yhtä mahtavaa. miksei voi sanoo totuutta ? vähemmän se satuttaa kun tommonen päätön paskanjauhaminen.
toinen tietty on se, että jättää vastaamatta puhelimeen. että kun on sovittu, että siihen ja siihen aikaan tehdään sitä ja tätä. sitten kun koittaa soittaa, niin ei vastausta. ihan sama hälyttääkö puoli tuntia ja soittaako sata kertaa tunnissa, niin ei mitään. eikö siinäkin olis kohteliasta vaan ilmottaa, että sori ja painu vittuun.
vittuettämeneejärkitämmöseen aaaaaaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti